ja lehdet lensi tuulihin,
jos vaikka sammuis päivä pois
ja yksinäinen tieni ois,
mä tyydyn hiljaa vaieten:
sä Herra varmaan tahdoit sen.
Ida Lönnrot
Ida jäi isänsä Eliaksen jälkeen täysin yksin perheestään. Siskot, veli ja äiti olivat jo aiemmin kuolleet. Onneksi tällä sielukkaan kauniilla, kielitaitoisella ja lahjakkaalla tytöllä oli ystäviä, kansainvälisiäkin. Hän sai myös periä huomattavan määrän rahaa ja arvopapereita sekä tukevan elinkoron joka kuukausi nostettavaksi. Hän halusi kieltenopettajaksi, joten hän isänsä viimeiset toivomukset täytettyään, kielitaitoaan kartuttaakseen, lähti kiertämään eri maita aloittaen Pietarista. Hartaana uskovana hänen määränpäänsä oli päästä Pyhälle Maalle. Joillakin matkoilla hänellä oli matkaseurana englantilaisia ystäviään. Ei tainnut tuohon aikaan olla kovinkaan tavallista, että perheetön nainen matkusteli. Mutta Ida oli voimakastahtoinen, siitä kertoo sekin, että hän puutarhaa Sammatin Nikun talolle suunnitellessaan jopa siirrätti pihalta tallin saadakseen haluamansa näkymän. Ihailijoita ja merkittäviäkin kosijoita hänellä kerrotaan olleen, mutta hän oli vapaa sielu, joka ei halunnut sitoutua avioliiton kultaisiin kahleisiin.
Dardanelleilla hän vuokrasi englantilaisten ystäviensä kanssa talon, josta johtivat marmoriportaat suoraan mereen. Mikä aamupesu nousevan auringon kilossa! Ehkä Idan kieltenopettajan aikeet huuhtoutuivat Aigeianmeren kimalteleviin laineisiin. Myös Pyhän Maan matka jäi saavuttamatta, koska hän päätyi lopulta Italian Sienaan, jossa hän ostamassaan talossa eli elämänsä loppuun.
Idan vaiheista kiinnostuneet voivat lukea hänestä enemmän teoksista Elias Lönnrot - elämä ja toiminta (Aarne Anttila, SKS) sekä Kiehtovia naiskohtaloita Suomen historiasta (Caius Kajanti, Karisto). Molempia saa kirjastoista.
Hyvin vähän hyviä geenejä on riittänyt hänestä minulle asti, olen saamaton, epäsosiaalinen, kielitaidoton, haaveksiva erakko, mutta jotakin sentään hänestä tunnistan itsessäni. Pidän puutarhoista ja niissä visertävistä linnuista. Välttelen kaikenlaista sitovuutta. Rakastan matkustelua. Pidän kirjallisuudesta. Rakastan Jumalaa. Pitäisin myös huolettomasta elämästä, mutta olen syntynyt köyhien tähtien alla. En silti valita kohtaloani, vaan osaan riipaista elämäniloa siitä mitä minulla on. Idasta olen hyvin onnellinen; on onni omistaa Idan kaltainen esiserkku.
1 kommentti:
Vierailin Karjalohjan kylpylässä muutamia päiviä. Kävin Paikkarin torpassa ja Lammin talossa. Lammin talolta tullessani huomasin Sammatin kirkon olevan avoinna, johon poikkesin. Sisällä oli ystävällinen henkilö oppaana, jolle kerroin lukeneeni Elias Lönnrotin toiveesta tulla haudatuksi hiljaisuudessa, ei se ihan niin sitten mennyt. Opas kertoi tapulissa olevan Eliaksen hautajaisseppeleet ja muu rekvisiitta. Pääsin näkemään seppeleet ja kanteleen joka oli musta, olin haltioissani, historiaa 133 vuoden takaa. Silkkinauhoista olisi ollut luettavissa keneltä ne tulleet, koskea en uskaltanut. Olen kiitollinen näkemästäni. T:Arja
Lähetä kommentti