Voiko suomalaisista puhua ilman viinaa? Suomalaisten viinapää on maailmankuulu. Kun 1800-luvun lopulla täältä alkoi muuttobuumi Ameriikkaan, sikäläiset saluunanpitäjät kiirehtivät toimittamaan luukulleen kyltin, jossa luki: Ei alkoholitarjoilua intiaaneille eikä suomalaisille. Inkkarit tahtoivat sammahtaa parin lasillisen jälkeen, kun taas suomalaiset humalapäissään riehuivat saluunan remonttiin.
Eliaksen elämää traumatisoi lapsuuden häpeä ja turvattomuus. Isä Fredrik oli humalapäissään raju ja väkivaltainen, ja Ulrika, joka usein sai koota lapsensa ja itsensä naapureihin turvaan, oli pitkävihainen, katkera mököttäjä.
Esi-isäni Fredrik ja yksi hänen pojistaan, isoisoisoisoisoisäni Aatolppi, tekivät yhdessä työkeikkoja, ja usein kotiin tullessaan kumpikin oli hyvässä (tai huonossa) laitamyötäisessä. Jostain lähteestä luin, että Aatolppi olisi vakiinnuttuaan ja ikäännyttyään rauhoittunut viinan käytön suhteen. Elkkakin käytti alkoholia jonkin verran opiskelija-aikoinaan Turussa ja myöhemminkin, mutta viisaasti. Hänen ei tiedetä rähisseen koskaan kenellekään. Hän päätyi nollaamaan kokonaan viinatilinsä ja perusti Pohjoismaiden ensimmäisen raittiusyhdistyksen, jonka säännöt perustuivat täysraittiuteen.
Uudemmatkin Lönnrotin polvet tuntevat viinan maun. Minäkin sen verran, että muutaman vuosikymmenen takainen kaamea kankkunen on vieläkin muistissa, kun olin intoutunut siemailemaan viskiä kuin aimo jätkä. Kuolemattomien totuuksien laukomisen jälkeen sammuin kuin saunalyhty. Dagen efteristä tuli tre dagar efter, joina oksensin kaiken juomani veden lisäksi vihreää sappea. Silloin oli hengen lähtö lähellä ja krapulavitsit vähissä. Lupasin itselleni pyhästi, että väkevien viinojen käyttö minun osaltani jää tähän, ja se on pitänyt. Sen jälkeen en ole viinoihin koskenut lainkaan, ja miedompienkin juomien käyttö jäi vähin erin kokonaan. Nykyään nauttimani alkoholimäärä on ehtoollisviinitilkkanen noin kerran kuussa.
Jotkut uskovaiset sallivat itselleen lasin viiniä tai saunakaljan, mutta minä olen täysraittiuden kannalla. Jokainen olkoon vakaumuksessaan täysin varma.
Oletko juovuspäissäsi ollut vain yhdenkin kerran häijy ja aggressiivinen? Vahingonteko ei jää siihen yhteen kertaan, ellet tartu elämäsi kahvaan. Kehotan sinua keinolla millä hyvänsä nollaamaan elämäsi viinatilin välttääksesi sekä itsesi että lähimmäistesi elämän täydellisen pilaamisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti