Syntymiä ja kuolemia

Isoisoisoisoiso-setäni Elkka joutui saattamaan hautaan yhtä lukuunottamatta koko perheensä, vaimonsa, pienen Elias-pojan ja kolme tytärtä. Vain Ida-tytär jäi eloon vielä Elkan jälkeen. Kaikki tyttäret kuolivat lapsettomina. Lönnrotin suku ei siten jatku suoraan Eliaksesta.

Ensin kuoli esikoinen 2,5-vuotias Elias aivokalvontulehdukseen ja sen jälkeen vaimo Maria keuhkotautiin. Keuhkotauti vei sitten Maria-tyttärenkin, ja seuraavana kuoli tytär Elina kurkkumätään. Elinan kuoleman jälkeen vanha isä istui yksin huoneessaan kannelta soittaen kyynelten vieriessä soittimen päälle. Tuskansa hän kantoi yksin virkkamatta sanaakaan kenellekään. Tuskaa tuskan päälle oli tiedossa vieläkin, nuorin Thekla jätti tämän maailman ollessaan 18-vuotias. Theklan kuoleman jälkeen Elkka ei enää koskaan ollut entisensä, tuijotteli usein kaukaisuuteen, vaikka yrittikin hukuttaa surunsa työhön. Tätä ei ole helppo kirjoittaa, myös minun kyyneleeni valuvat näppäimistölle kuvitellessani Elkan surua ja ikävää.

Elkka itse kuoli 81-vuotiaana 1884. "Tiedän, ettei minulla ole ketään vihollista lepytettävänä, ja toivon luottavasti, että Jumala on minulle armollinen. Uskoni on tosin heikko, mutta Vapahtajani niin paljon vahvempi. Sen vuoksi en pelkää kuolemaa."

Minäkin sain elämältäni rankan iskun, kun ainoa lapseni kuoli vuonna 1987 ollessaan 16-vuotias. Kuolemaa edelsi raju teini-ikä ja kapina, ja sitten hän oli poissa. Näen hänestä vieläkin unia enkä ole toipunut siitä milloinkaan.

Elkka uskoi jälleennäkemiseen taivaassa, kuten minäkin. Usko Jumalaan on kantanut sekä häntä että minua. Vaikkakin surun varjo seuraa aina mukana, sen olemus on muuttunut jollain tavalla osaksi itseä, lopulta voisi sanoa että ihan ystäväksi. Se on muokannut ja muuttanut sielua ja sydäntä, ja on vaikea sanoa, haluaisiko surusta edes eroon, jos se olisi mahdollista.